Sketsiviihde eli aikanaan vahvasti Suomen telkkarissa. Niin vahvasti, että monesti olen ajatellut, että meilläkö päin näitä sarjoja pelkästään tehdään? Kyseisen lajityypin kultakauden voisi ajoittaa 80-luvun alusta sinne ysärin loppuaikoihin. Mitä kaikkea silloin tulikaan, siis...Velipuolikuu, Kummeli, Spede Show, Studio Julmahuvi, Tabu, Vintiöt, Maailman kahdeksan ihmettä, Pultti- ja Manitbois, Älywapaa Palokunta, Vesku Show, etc etc etc. Kenties viimeisimpänä tuon ajan ohjelmana ilmestyi sitten vuosituhannen vaihteessa Neloskanavan oma sketsisarja, Pulkkinen.
Pulkkista tähdittää Pirkka-Pekka Peteliuksen loppuaikojen sketsisarjojen tapaan duo eli tässä tapauksessa Jari Salmi ja Antti Virmavirta. Kyseisten ohjelmien tyyliin myös tässä jaksot koostuu sataprosenttisesti hokemasketseistä. Sketseissä lähinnä Salmi kunnostautuu hauskuuttajana. Nyttemmin kulttimaineen saavuttaneesta sarjasta on jäänyt luonnollisesti parhaiten elämään paidaton nimikkohahmonsa, joka aina milloin milläkin tavalla pyrkii kurmoottamaan nyhverönaapuriaan Saulia, milloin järjestämällä tämän asunnossa hautajaiset, milloin muuttamalla sen raketin laukaisualustaksi. Muista sketseistä mainittakoon Virmavirran umpinarsisti viihdetaiteilija, ikäviä kuulumisia vaihtavat rivitanssijat, porilainen taparikollinen ja depressiivinen radiokuuluttaja Osmo. Valitettavasti tälle katsojalle Pulkkinen tarjoaa vain kaksi oikeasti ikivihreäksi muodostunutta (hokema)sketsiä, tai paremminkin sketsihahmoa: psykoottisella pikkutarkkuudellaan työkaveriaan piinaavan Kopiovastaavan (Salmi) sekä kyrpiintyneen leffaäänimies Eskon (myös Salmi).
Vaikea sanoa, kumpi on syynä sarjan yleiseen heikohkoon tasoon minun kirjoissani: "hit and miss"-tyyliset sketsinsä vaiko jaksojen pahasti jähmeä rakenne? Kaipa kallistun enemmän jälkimmäisen puoleen, sillä on muissakin sketseissä toki ne hetkensä. Lukuunottamatta vain rasittavia Osmoja ja Inkerin mummuja. Rakenteesta siis: hyvään sketsisarjaan ei vaikuta pelkästään naurattava sisältö vaan yleinen hyvä meininki jaksoissa. Tämän luonnissa auttavat muun muassa tasainen sekoitus lyhyt- ja pidempikestoisia vitsejä sekä vähempi luotto pelkkiin hokemajuttuihin, etenkin kun jos hokemavitsi ei ekalla kerralla toimi niin miksi sitten toisella toimisi? Pulkkinen taas sisältää vain reilusti yli minuutin mittaisia, muutenkin pahimmillaan kovin pitkäpiimäisen tuntuisia hokemasketsejä, joita vieläpä tarjoillaan joka jaksossa hyvin samantapaisessa järjestyksessä.
Turhan tasapaksu ja kaavamainen sketsiohjelma, jota muutamat esiin nostamani kultahippuset eivät onnistu ratkaisevasti pelastamaan. Lisätäänkin niiden joukkoon vielä Ruusulaulu, mainitun viihdetaiteilijahahmon mainio iskelmäparodia. Tässä linkki jos ette vielä ole sitä kuulleet: https://www.youtube.com/watch?v=xcwjaJ6MIwY
Pisteet: 2/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti