Yhdysvaltain sisällissodan ja sen jälkeisen Etelävaltioiden uudelleenrakennuksen merkittävät vaiheet pohjoispuolella asuvan Stonemanin suvun ja etelän Cameronin suvun näkökulmista katsottuna.
Oijoi, nytpä vasta kiehtova elokuva puheenaiheena. Ei mikään Alvin ja pikkuoravat.
D.W. Griffithin historiallinen mykkäelokuvaeepos Kansakunnan synty oli ilmestymisvuonnaan 1915 merkittävä pläjäys monella tapaa. Elokuva sisälsi ensimmäisenä maailmassa monia sittemmin yleiseen käyttöön nousseita elokuvallisia tyylikeinoja, kuten kohtaussiirtymiä, uudenlaisia kuvakokoja, aitoja maisemia ulkokuvauksissa ja koristeltuja välitekstejä. Mainitut elementit eivät tosin tule välttämättä ensimmäisenä yleisön mieleen, koska ikävä kyllä yhdestä maailman ensimmäisimmistä elokuvista muodostui saman tien myös se kenties pahamaineisin ikinä. Se kertookin varmasti kaiken, kuinka elokuva näyttäytyi kiusallisen vanhentuneena tekeleenä jo vuonna 1915(!), siinä missä monet muut vanhat elokuvat ovat vasta aikojen saatossa muuttuneet sellaisiksi. Mutta mikä sai Kansakunnan synnyn vaikuttamaan niin kulahtaneelta? No tässäpä vihje: blackfacella meikatut valkoiset heebot näyttelevät elokuvassa jenkkien sisällissodan aikaisia mustia orjia, jotka tasa-arvoiset oikeudet saatuaan eivät muuta tee kuin öykkäröivät ja yrittävät raiskata valkoisia naisia, kunnes "sankarillinen" Ku Klux Klan tulee ja pelastaa päivän!
Monien vanhojen elokuvien mahdollisesti loukkaavasta sisällöstä voi nykypäivänä olla montaa mieltä. Jotkut voivat pitää tiettyjä elokuvia aivan tarkoituksellisen ilkeämielisinä, toiset taas arveluttavista lähestymistavoistaan huolimatta pohjimmiltaan hyvää tarkoittavina (itse nostaisin jälkimmäisessä tapauksessa esimerkiksi Disney-elokuvan Song of the South). Kansakunnan synnyn rasistisuudesta voi kuitenkaan tuskin kukaan järkevä ihminen olla eri mieltä. On aika mahdoton kuvitella tekijöiden tarkoittaneen tarinassa äsken mainitun kuvauksen perusteella mitään muuta kuin vain näyttää jättimäistä keskaria erivärisille ihmisille. Vaikea myös uskoa, että ohjaaja Griffithille olisi yleisön pöyristyneet reaktiot tulleet kuulemma yllätyksenä. Vaikka sitten vuotta myöhemmin mies tekikin rasismia vastustavan eepoksen Suvaitsemattomuus niin kyllä taisi vain tekaista tuon vastauksensa perseensä suojelemiseksi.
Ymmärrän ettei elokuvan umpirasistisen asenteen ja sanoman (ja näin ollen myös historiallisen valheellisuuden) katsominen sormien läpi ole helppoa, mutta jos siihen pystyy, voi Kansakunnan synty parhaimmillaan näyttäytyä vallan kiehtovana ajankuvana vuosilta, jolloin tällaista sisältöä saattoi vielä tuoda valkokankaille. Sellaisena se ainakin itselleni osittain näyttäytyi loppujen lopuksi. Toisinaan elokuvassa nousi jopa henkilökohtaisesti häiritsevämpään valoon sen lievä ylipituus ja niin historiallisten kuin hahmokeskeisten tapahtumien seuraamisen ajoittainen hankaluus. Pisteitä kuitenkin myös elokuvan aikaansa nähden erinomaisen laadukkaista teknisistä aspekteista, etenkin keski- ja loppupuolen massiiviset sotakohtaukset oli näyttävän näköisiä.
Kansakunnan synty on sekavahko ja monelta osin jopa surkeasti vanhentunut, mutta lähinnä juuri sen ansiosta myös äärimmäisen mielenkiintoinen palanen yli satavuotista maailmamme elokuvahistoriaa. Ja olisi myös varsin jyrkkää jättää teoksen suuri elokuvataiteellinen vaikutusvalta täysin huomioimatta.
Pisteet: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti