Jossain päin Keski-Eurooppaa vuonna 1885. Vampyyrinmetsästäjä Jonathan Harker saapuu hävittämään pahamaineista verenimijää kreivi Draculaa tämän synkeään linnoitukseen. Harker saa kuitenkin kreivin hampaat kaulaansa, jolloin on kollegansa, veteraaniprofessori Van Helsingin vuoro toimia.
Brittiläinen elokuvayhtiö Hammer Film Productions pomppasi 50-luvun puolivälissä maailmanlaajuiseen suosioon moderneilla, realismiin pyrkivillä versioillaan vanhoista Universal-monstereista, jotka pääsivät nyt kummittelemaan ihmisten keskuuteen oikein kunnon verenlentoleikkien (ja toisinaan jopa seksileikkien) muodossa. Ja vieläpä täysin värillisissä ympäristöissä. Hammerin luottonäyttelijöistä Peter Cushingista ja Christopher Leestä tuli näiden elokuvien myötä myös maailmantähtiä.
Ensimmäisiä yhtiön kauhupläjäyksistä oli tietenkin uusi versiointi Bram Stokerin klassisesta pimeyden prinssistä, Draculasta. Tuloksena olikin minusta varsin vaikuttava, komeissa Technicolor-väreissä kuvattu goottipelottelu. Juoni saattaa toki muuttua loppua kohden vähän itseääntoistavaksi Draculan jatkuvan kaulojenpuhkontaputken myötä ja loppukohdastakin jää aavistuksen eeppisyyttä puuttumaan, mutta niitäkin kompensoi tarinan rautainen pääosakolmikko: Peter Cushing Van Helsinginä, tuleva Batman-butler Michael Gough apurinaan Arthur Holmwoodina sekä tietenkin uskomaton, hyytävä Christopher Lee itse vampyyriherrana!
En ole muuten Dracula-elokuvista nähnyt vielä näiden Hammer-tuotantojen lisäksi muita kuin vain Frank Langellan kehnon näkemyksen vuodelta 1979. Vaikea kyllä uskoa, että näin Leen jälkeen kukaan muu voisi tuon kreivin roolissa pistää paremmaksi, ei edes itse Bela Lugosi. Mutta mistäs sen tietää...
Pisteet: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti