Olen tässä vähän aikaa sitten tullut tajunneeksi, miten jättimäinen aukko meikäläisellä onkaan sarjakuvatietämyksessä. Lucky Luket, Asterixit, Tex Willerit, Korkkarit, Tintit ja ne sadat supersankaritarinat, kaikki pahasti hämärän peitossa! Tiedä sitten, oliko kaikki nuorempana koukuttavaksi osoittautunut netti- ja elokuvaviihde aivopessyt minut niin pahasti, etten viitsinyt antaa edes pientä mahdollisuutta esim. setäni tilaamille Aku Ankka -lehdille. Mutta miksipä ei nyt korjata tuota virhettä ja oteta yksi jos toinenkin minulle tuntemattomaksi jäänyt klassinen sarjakuva vihdoinkin käsittelyyn? Lähtöpisteenä toimikoon kaikista supersankarihahmoista se mielestäni edelleenkin paras: Batman.
Kirjastosta lainaamaani Batman - Parhaat tarinat -kirjaan on koottu tekijöiden mielestä 12 parasta Batman-sarjakuvaa vuosikymmenten takaa, aina 50-luvulta jopa uuden vuosituhannen alun päiviin asti. Tarinoissa siispä vaihtelee tiuhaan tahtiin paitsi niiden kirjoittajat ja kuvittajat, yleistunnelmat ja keskeiset hahmot, myös niiden viihdearvo. Vaikkakin niitä kaikkia kyllä yhdistää yksi heikkous: hankala tapa sekoittaa yhteen nuorille lukijoille sopivaa kerrontatyyliä ja aikuismaisempia teemoja (kirjan viimeisessä tarinassa vilahtaa jopa uusnatseja!).
Kirjan tarinoista suosikkini lienee vuoden 1973 Denny O'Neilin kirjoittama numero 251, Jokerin viisikantainen kosto, jossa tuo Batmanin arkkivihollinen tulee Gothamiin kiusaamaan lepakkojäbää listimällä selkänsä kääntäneitä ex-apureitaan tämän silmien edessä. Siinä missä sitä edeltäneet Bill Fingerin sarjakuvat olivat vähän liian suoraviivaista mätkintämeininkiä, sisältää Jokerin stoori enemmän sitä elävöittäviä juonikoukkuja ja -käänteitä. Joskin siinä on kaksi ilkeästi silmille hyppivää mokaa: 1) Batmanin kaltainen salapoliisimestari menee kovin epäuskottavasti yhden pikkunilkin halpaan, ja 2) lepakkoäijä ei loppujen lopuksi edes varsinaisesti vaikuta Jokerin kiinnisaamiseen vaan öljystä liukas rantahiekka hoitaa sen.
Tykkäsin myös nro:sta 457, jossa Batman avautui vanhempiensa kuoleman aiheuttaneista nuoruusongelmistaan ex-äitihahmolleen, tohtori Leslie Thompkinsille. Mukavan henkilö- ja draamapainotteinen tarina kaiken muun yksioikoisen rikosratkonnan välillä.
Ei siinä, etteikö näitä sarjiksia olisi ollut kaiken kaikkiaan hauska lukea, mutta taisin viivytellä niiden lukemista liian pitkään. Toisin sanoen ne olisivat varmaan viihdyttäneet paremmin pienempänä. Ainakaan tämän kirjan tarinat eivät antaneet mitään uutta verrattuna vaikkapa aiheesta tehtyihin lukuisiin elokuvaversioihin. Kenties kovasti kehutut Frank Millerin synkeät sarjakuvat Batmanista saavat toisiin aatoksiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti