Koirankeksit (1930)

Kuulu Afrikan tutkija, kapteeni Jeffrey T. Spaulding joutuu keskelle kaaosta, kun kunniakseen järjestetyissä juhlissa varastetaan arvokas taulu.

Marxin klassisen koomikkoveljesryhmän järjestyksessään toinen elokuva Koirankeksit vaikuttaa vielä vahvasti lämmittelyltä. Kunkin jätkän tutuksi tulevat komiikkakuviot ovat jo läsnä (ainoaa asiallista jäsentä Zeppoa lukuunottamatta), mutta käsikirjoitus mättää pahasti. Monet kohtauksista venyvät suorastaan spedemäisen pitkäpiimäisiksi jahkailuiksi - mitä tulee etenkin Grouchon verbaalitykityksiin - ja nuo tyhjänpäiväiset musiikkinumerotkin eivät muuta tee kuin keskeyttävät koko touhun. Porukan jäsenistä suosikkini, aina mykkä Harpo hysteerisine pantomiimeineen ja sirkustemppuineen tarjoaa ne muutamat toimivat hupihetket.

Marxien leffat pitää tietenkin nähdä useamman kerran, sillä vitsitarjonta menee useasti niin tolkuttoman energiseksi, että väkisinkin missaa jotain niistä ekoilla katselukerroilla. En kuitenkaan usko, että Koirankeksien uusi näkeminen joskus parin-kolmen vuoden päästä parantaa kokonaisuutta mitenkään oleellisesti, toisin kuin kahden tätä ennen (myös vain kerran) näkemäni, ja selvästi hauskemman Marx-tuotannon Hevosen sulkien (1932) ja Neljän naurettavan naapurin (1933) tapauksessa.

Pisteet: 2/5