Maapallolla on ennen asustanut paljon nyttemmin jo lähes sukupuuttoon kuolleita pieniä ihmisiä, ns. Kätkijöitä, joiden elämän tarkoituksena on aina ollut kätkeä ihmisten hylkäämiä, usein mitättömiksi koettuja esineitä. Heihin kuuluu muun muassa erään japanilaisen maalaistalon kellarissa asusteleva kolmihenkinen perhe, jonka turvallisuus joutuu uhatuksi, kun taloon muuttava nuori Sho-poika saa vihiä heidän olemassaolostaan. Perheen 14-vuotias tytär Arrietty alkaa kuitenkin ajan mittaan tutustua poikaan, joka ei vaikuta läheskään niin vaaralliselta ja pahantahtoiselta kuin millaisiksi ihmisiä on Kätkijöiden keskuudessa aina epäilty.
Mary Nortonin samannimiseen brittiläiseen lastenkirjaan pohjautuva Kätkijät on huiman värikäs, kauniisti piirretty ja rajattomasti mahdollisuuksia tarjoavat lähtökohdatkin omaava animefilmi. No tuotahan on periaatteessa kaikki (tähän asti näkemäni) Studio Ghibli-tuotannot, mutta läheskään jokaiseen en ole tähän mennessä päässyt näin hyvin sisälle, huippurakastetun mutta minusta tapahtumiltaan liian hämärän Henkien kätkemän ollessa se ykkösesimerkki (nyt saa suuttua...). Tämäkin fantasiointi alkaa tosin puolivälistä eteenpäin jotenkin polkemaan paikoillaan. Ehkä pikkuihmis-ideaa hyödynnettiin sittenkin vähän liikaa enemmänkin pienimuotoisen henkilödraaman kuin minkään toiminnantäyteisen seikkailun muodossa. Joka tapauksessa mihinkään mestariteokseen ei harmillisesti sittenkään ylletty, mihin alkupuolen huikean tunnelmallinen ja näppärästi toteutettu Arriettyn ja isänsä sokerin ja silkkipaperin metsästysreissu pimeässä talossa edesauttoi jo uskomaan.
Pisteet: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti