Kahdeksan surmanluotia (1972)

Pienviljelijä Pasi istuskelee sellissä odottamassa tuomiotaan, ammuttuaan maatalostaan pihalle neljä häntä pidättämään tullutta poliisia. Mutta miten kummassa tuohon tilanteeseen päädyttiin? No, elokuvan avaavassa sitaatissahan todetaan: "Viina se ol' kaiken pahan alku meijän perreessä".

Mikko Niskasen neliosainen tv-elokuva Kahdeksan surmanluotia on useissa äänestyksissä nimetty yhdeksi maamme elokuvahistorian parhaimmista tuotoksista ellei jopa siksi ihan parhaimmaksi. Ja olihan tässä minustakin toki komeaa kuvausta sekä Niskasen itsensä aivan pätevää ja uskottavaa pääroolisuorittamista, mutta kun tuo aikansa suomiohjaajien lempiaihe eli kalsea ja umpimurheellinen arkirealismi ei vaan ole henkilökohtaisesti mitään miellyttävintä saati kiinnostavinta seurattavaa. Sinänsä järkevästi ja asiallisesti kerrottu sanomansa viinan monituisista vahingollisuuksista olisi myös varmasti mennyt perille reilusti yli viittä tuntia lyhyemmässäkin ajassa. Tiedä sitten onnistuiko leffan noin kahteen ja puoleen tuntiin lyhennetty valkokangasversio tuossa paremmin?

Pisteet: 2/5