Suollaan erakkona asuva vihreä jätti nimeltä Shrek saa huomata, että paha lordi Farquaad on uudelleensijoittanut inhoamansa satuhahmot hänen kämpilleen. Shrek lähtee seurakseen pakonomaisesti kiinnittyneen kaverinsa Aasin kanssa vaatimaan suota takaisin Farquaadilta, joka samaan aikaan saa kuulla taikapeililtään, että voi tulla oikeaksi kuninkaaksi vasta kun nai prinsessan. Shrek ja Farquaad tekevätkin diilin: Shrek voi saada suonsa takaisin, jos toimittaa Farquaadille kauniin prinsessa Fionan kaukaisesta lohikäärmeen vartioimasta tornista.
DreamWorksin huippumenestyksekkään ronskista jättiäijästä kertovan tietokoneanimaatiosarjan murtumaton suosio selittyy varmaan parhaiten taitavasta kohderyhmiensä välillä tasapainoilusta: siinä missä lapset voivat nauttia helposti seurattavasta ja vauhdikkaasta perustarinasta, aikuisempi väestö löytää vinon pinon extrahupia herkullisesta populaarikulttuurin (pääosin Disney-elokuvien) ja yhteiskunnan kustannuksella pilailusta. Itse ainakin tätä lukuisia kertoja noin viisivuotiaasta asti nähneenä ja siitä suuresti nauttineena allekirjoitan tuon kaiken. Samoin lukuisat aikansa hittibiisit futaavat kerta toisensa jälkeen ja ääninäyttelijätkin ovat mainioita. Siis suomenkieliset. Kaikki kunnia varmasti lahjakkaille alkuperäisäänille, mutta Shrekit ovat Toy Story -sarjan, Ihmeperheen ja muiden vastaavien ohella niitä, joista katoaa noin puolet taiastaan jos en kuuntele niitä suomidubeilla. Sanoisin jopa, että itse näyttelijänä aina hyvin yhdentekevänä pitämäni Samuli Edelmann on elämänsä vedossa Shrekin roolissa. Jotkut näyttelijät selvästi pääsevät äänistudiossa paremmin eläytymään kuin kameran edessä.
Vaikea sanoa, mistä johtuen en voi kuitenkaan Shrekille aivan täysiä tähtiä antaa. Aluksi ajattelin, että syy on turhan perinteisessä juonikuviossaan. Siis mitenhän monta kertaa ollaan elokuvissa nähty, kuinka elämäänsä tykästynyt henkilö repäistään siitä irti ja hän yrittää koko elokuvan ajan päästä takaisin sen pariin, mutta lopulta matkan aikana hän löytääkin jotain uutta ja mahtavaa. Syytä saattaa olla myös liian vähäeeppisessä loppuhuipennuksessa, mutta kyllä se todellinen miinus taitaa kuitenkin piillä itse pahassa ukossa Farquaadissa. Tuo sinänsä karismaattinen hahmo kärsii siitä, ettei elokuvan aikana pääse tarpeeksi osoittamaan pahuuttaan. Toki mies kiduttelee piparkakkupoikia ja haluaa naida Fionan vain kunkuksi päästäkseen ja kuka tietää mitä hän sitten naiselle tekisi, mutta eihän hän esim. Shrekiin kohdistuvasta inhostaan huolimatta loppujen lopuksi petä kanssaan tekemää sopimustaan. Farquaadin enempi ruutuaika olisi ehkä auttanut tuossa häiriötekijässä.
No huolimatta tuosta Shrek on loistavasti aikaa kestänyt lastenelokuva ja mielestäni edelleen paras sarjassaan, vaikka moni laittaakin kolme vuotta myöhemmin ilmestyneen jatko-osansa sinne kärkeen. Minusta se ei ole aivan yhtä hauska kuin tämä ja erityisesti finaalinsa jää PAHASTI jännitteettömäksi. Mutta kakkososasta enemmän joskus toiste.
Pisteet: 4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti