Kahdeksan surmanluotia (1972)

Pienviljelijä Pasi istuskelee sellissä odottamassa tuomiotaan, ammuttuaan maatalostaan pihalle neljä häntä pidättämään tullutta poliisia. Mutta miten kummassa tuohon tilanteeseen päädyttiin? No, elokuvan avaavassa sitaatissahan todetaan: "Viina se ol' kaiken pahan alku meijän perreessä".

Mikko Niskasen neliosainen tv-elokuva Kahdeksan surmanluotia on useissa äänestyksissä nimetty yhdeksi maamme elokuvahistorian parhaimmista tuotoksista ellei jopa siksi ihan parhaimmaksi. Ja olihan tässä minustakin toki komeaa kuvausta sekä Niskasen itsensä aivan pätevää ja uskottavaa pääroolisuorittamista, mutta kun tuo aikansa suomiohjaajien lempiaihe eli kalsea ja umpimurheellinen arkirealismi ei vaan ole henkilökohtaisesti mitään miellyttävintä saati kiinnostavinta seurattavaa. Sinänsä järkevästi ja asiallisesti kerrottu sanomansa viinan monituisista vahingollisuuksista olisi myös varmasti mennyt perille reilusti yli viittä tuntia lyhyemmässäkin ajassa. Tiedä sitten onnistuiko leffan noin kahteen ja puoleen tuntiin lyhennetty valkokangasversio tuossa paremmin?

Pisteet: 2/5

Punatukka (1969)

Nuorella tehdastytöllä Tutulla käynnistyy elämänsä omituisin viikko. Siihen mahtuu niin kämppäkaverinsa kuolema, nahinan täyteinen huvilareissu kuin haaksirikkoutuminen majakkasaarelle miesystävänsä Jarkon ja parin muun tuttavansa kanssa.

Arkirealistinen, mutta odotuksiin nähden kuitenkin ihan mukavan sympaattinen ja harmiton pikku ajankuva, jossa etenkin aikansa kesäistä Helsinkiä on kuvattu miellyttävän värikkäästi. Henkilöohjaus on joka tapauksessa masentavan kankeaa, vaikka hauskaa olikin nähdä myöhemmin etenkin Disney-elokuvien suomidubbauksissa kunnostautuva ääninäyttelijäveteraani Veikko Honkanen (Jarkko) kerrankin oikeasti näyttelemässä jossakin, ja vielä noin parikymppisenä!

Pisteet: 2/5