Tarzan - viidakon valtias (1932)

James Parkerin ja Harry Holtin johtama brittiläinen retkikunta lähtee matkaamaan ympäri Afrikan viidakoita, tavoitteenaan löytää tarunomainen elefanttien hautausmaa. Reissun aikana seurue kohtaa monien vaarojen ohessa myös salaperäisen "apinamiehen", jonka kanssa erityisesti Parkerin hehkeä tytär Jane pääsee tekemään tuttavuutta.

Vanhan klassisen Tarzan-elokuvasarjan ensimmäinen osa sisältää toki hetkensä, mutta on kokonaisuutena melko tapahtumaköyhä ja etenkin ilkeästi ajan hampaan puraisema, häiritsevine nopeutuskuvaefekteineen, taustaprojisointeineen ja lähes ennätysmäisine eläinrääkkäyksen määrineen. Johnny Weissmuller ja Maureen O'Sullivan tekevät ihan pätevää työtä Tarzanina ja Janena, mutta oliko sitä ensinmainitun sinänsä komeaa karjuntaa pakko toistaa täysin samassa muodossa kohtauksesta toiseen?

Itseääntoistavia jatko-osia en tule arvioimaan, mutta olikos se juuri tätä seurannut Tarzan ja valkoinen nainen, jossa O'Sullivan tunnetusti teki sen aikanaan äärimmäisen rohkean alastonuinnin? Sitä nyt ei ainakaan hevillä unohda. Eikä rokilla. Höhhöhöö...

Pisteet: 2/5