Törkyturpa Uuno Turhapuro tulee Espanjan matkaoppaan hommiin, paikan päälle perheineen matkaavan appiukkonsa vuorineuvos Tuuran suureksi harmiksi.
Uuno Turhapuro, tuo Spede Pasasen ja Vesa-Matti Loirin kehittelemä ja jälkimmäisen näyttelemä hahmo ei kauaa aikanaan pysytellyt vain telkkariohjelman sketseissä vaan sai pian myös ikioman elokuvasarjansa, josta kehkeytyi lopulta Suomen pisin: kaiken kaikkiaan 20 elokuvaa ilmestyi vuosien 1973-2004 aikana! Elokuvien pääteemoiksi muodostuivat Uunon moninaiset tavat keinotella itsensä pois työnteosta hirviömäisen Elisabeth-vaimonsa valvovan silmän alla sekä iänikuinen konfliktinsa vihasta tärisevän appiukkonsa vuorineuvos Tuuran kanssa. Kriitikot halveksuivat hahmon rumuutta ja elokuvien laadullista köyhyyttä, mutta yleisö rakastui välittömästi tähän samaistuttavaan (ei minun mielipiteeni) sohvaperunanaistenmieheen. Mutta entäpäs minä sitten?
Uuno-sarjasta tykätäkseen tulee ehdottomasti fanittaa itse nimikkohahmoa. Missä tapauksessa tunnustan olevani täysin kriitikoiden puolella. Vaikka miten yrittäisin, en vain millään pääse kiinni tuohon appiukkonsa miljoonaperintöä kylmästi itselleen keplottelevaan, äärimmäisen pitkästyttäviä työstälipsumismonologeja suoltavaan ja umpikiusallisesti nuoria missejä vikittelevään (saa tuossa hommassa jopa Mike Myersin vaikuttamaan siedettävältä) sovinistimulkeroon. Ei siinä, etteikö Uunot kärsisi tämän pahan vian lisäksi myös muutenkin kovin kovin lapsellisesta huumorista, Spede-tuotannoille aina hyvin tyypillisestä teknisestä amatöörimäisyydestä (mitä etenkin leikkaustyöhön tulee) ja itseääntoistavista juonikuvioista, mistä osan alussa jo mainitsinkin.
Löytyy näistä elokuvista monesti enemmänkin kuin vain muutama toimiva vitsi, mutta milloinkaan ne eivät ole riittäneet tekemään yhdestäkään sarjan osasta edes katsottavaa kokemusta. Tässä ei ole onnistunut edes se Uunojen todellinen valopilkku, erinomaisen Tapio Hämäläisen esittämä appiukko. Tätä oikeasti hauskaa miestä seuraa näissä elokuvissa aina mielellään ja hahmonsa onkin se, jota oikeasti säälii aina syvästi kun vävypoikansa pistää hänet kärsimään. Vaikka päinvastoin sen vissiin pitäisi mennä.
Tämä kymmenes osa Uuno-sarjasta ja se jonka viimeksi tästä katsoin, Uuno Epsanjassa (ai että miten hulvaton nimike!) ei ole mitään normaalista poikkeavaa. Alussa se ehti vielä lupailemaankin jotain Uunon mekaanikkokaverin Sörsselssönin hääsekoiluineen ja Tuuran hillittömine raivonpuuskineen ja varsinkin kun tekijät olivat viitsineet mennä ihan oikeasti Espanjaan tätä kuvaamaan. Mutta mitä kauemmin siellä Marbellan auringossa loikoiltiin, sitä pahemmin jo mainitut ongelmat alkoivat nostaa rumaa päätänsä. Härkiä vastaan taistellaan, golfaillaan ja perhosia metsästellään kyllä urakalla, mutta hauskaa ei vaan synny. Jossain siellä välissä sekoilee sitten samoihin aikoihin suureen suosioon pongahtanut toinen Vesku Loirin huumorihahmo, alkoholisoitunut lastenkaitsija Nasse-setä ja minun kirjoissani jopa Turhapuroa vastenmielisempi tapaus.
Eipä mikään kuitenkaan estänyt Epsanjaa olemasta jälleen kansan mieleen ja yli 600 000 katsojaa se lopulta keräsikin. Elokuva tuli tunnetuksi myös tarinasta, jonka mukaan tekijöitä olisi tullut golfkohtauksia kuvattaessa vastaan itse Sir Sean Connery lempiharrastuksensa parissa! Ei ole varmaa, kysyttiinkö Connerya oikeasti pieneen cameorooliin vai jätettiinkö se suosiolla väliin (haluan uskoa jälkimmäiseen), mutta se taas on, kuinka seudun kuumuudesta hermostunut Loiri meni vahingossa ärähtämään Connerylle, joka vain kohteliaasti kyseli, mitä kentällä oltiin tekemässä. "Shocking. Positively shocking", Connery varmasti ajatteli.
Ja vielä loppusurkuttelut:
Voi Vesa-Matti Loiri (1945-2022), miksi tuhlasit ilmiselviä kykyjäsi tällaisissa b-produktioissa?! Miksi sinun piti jäädä koomikkona kirjoihini pelkästään "ylilahjakkaana alisuorittajana", kuten häntä eräässä nettikirjoituksessa osuvasti on muisteltu.
Pisteet: 1/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti